Työnhaku 2.0

Työnhaku 2.0

Blogi , Slider

Oletko kanssani samaa mieltä, jos väitän, ettei internet lisää työllisyyttä? Äkkiseltäänhän voisi ajatella, internetin lisäävän mahdollisuuksia päästä työhön kiinni. Näin ei kuitenkaan Czernichin (2009) mukaan ole. Hän on tutkinut miten DSL-yhteyden saaminen vaikuttaa työllistymiseen. Taustalla oli Saksan hallituksen uudistus, jossa kaikille kansalaisille mahdollistettiin internettiin pääseminen kotoa käsin.  Hän ei havainnut positiivista muutosta työttömyysluvuissa kansallisella tasolla. Työttömyys itseasiassa lisääntyi hieman. Täysin negatiivisena uudistus ei kuitenkaan Czernichin mukaan näyttäydy, sillä hänen mukaansa internet lisää työvoiman liikkumista sekä koulutusta vastaavan työn saamista.

Toinen väite: töitä saa varmimmin etsimällä käsiinsä kaikki mahdolliset avoimet työpaikat internetistä. Vastaus: ei pidä paikkaansa. Ainakaan mikäli luemme Kuhnin ja Mansourin tutkimusta vuodelta 2012. Heidän mukaansa henkilöt, jotka aloittivat töiden etsimisen omasta lähipiiristään, työllistyivät todennäköisemmin, kuin ne jotka suosivat kolmannen osapuolen tarjoamia työllistymismahdollisuuksia. He muistuttavat, että tapahtuipa työnhaku missä tahansa alustalla ja mitä tahansa verkostoa hyväksi käyttämällä kaikkein keskeistä on, miten aktiivisesti henkilö töitä hakee.

Mikä työnhaussa merkitsee?

Toisen väitteen lähipiiriä korostavaa vastausta voidaan selittää ainakin seuraavalla, allekirjoittaneen ajatustyön seurauksena syntyneellä tavalla. Ensinnäkin entuudestaan olemassa olevat sosiaaliset verkostot ovat luotettavampia kuin sellaiset suhteet, jotka solmitaan vain akuutin tilanteen ratkaisemisen vuoksi. Konteksti- tai asiasidonnainen vuorovaikutus luodaan lähtökohtaisesti yksilöiden omien tai kollektiivin yhteisesti jakamien intressien vuoksi. Harvoin niissä muodostuvia mielikuvia voidaan pitää autenttisina tai sosiaalisesti korrekteina. Sen sijaan lähiverkosto (jos sallitaan eriskummallisen ja täysin määrittelemättömän käsitteen käyttö) tuntee yksilön entuudestaan ja tietää, mitä hänelle voisi tarjota. Lisäksi lähimmäiset ja ystävämme saattavat haluta ja todella yrittää auttaa meitä. Me emme ole heille vain yksi työtä etsivä henkilö tuhansien muiden joukossa.

Kerron havainnollistavan esimerkin kesätöiden hakemisesta, jotta edellä esiteltyjen verkostojen erilaisuus käy paremmin ilmi. Pääsin mukaan tähän hankkeeseen samaan aikaan kuin olin aloittamassa omaa kesätyön etsintääni. Hankkeen tematiikan myötä heräsi mielenkiinto kartoittaa mitä todellisuudessa työnhakuuni kuului ja aloin pitää kirjaa kaikesta kesätyön hakemiseen liittyvästä. Etsin kesätöitä kahtena päivänä viidestä, kolmen kuukauden ajan eli yhteensä 24:nä päivänä. Tein etsintöjä työnhakuun tarkoitettuina päivinä kolmesta viiteen tuntia. Laskettaessa kolmella tunnilla käytin aikaa pelkkien kontaktien etsimiseen 72 tuntia. Olin yhteydessä yhteensä 86 eri yritykseen, toimijaan, organisaatioon tai edes hypoteettiseen kesätyötä mahdollistavaan tahoon. Lähetin hakemukseksi luokiteltavia sähköposteja sekä virallisia hakemuksia yhteensä 39; sain näistä kahdeksaan vastauksen. Puhelinsoittoihin käytettyjä tunteja en onnistunut laskemaan, mutta olettaisin sen olevan jossakin kolmen ja neljän tunnin välillä. Pääsin lopulta kolmeen haastatteluun, joista kahdessa minulle tuli vaikutelma, että osaamisestani oltiin oikeasti kiinnostuneita.

Lopputulos kuitenkin oli, että sain töitä näiden kolmen haastattelun ulkopuolelta juurikin lähiverkoston kautta. Matka, jonka tein vei minua pidemmälle kuin olisi alun perinkään tarvinnut kulkea.

Mitä jäi käteen?

Tarinani ei varmasti ole poikkeuksellinen, enkä pidä sitä erityisenä kertomuksena satojentuhansien muiden työtä hakevien joukossa. Lisäksi, siihen kulunut aika on varsin mitätön verrattuna keskimääräisen nuoren ihmisen työttömyysjaksoon, mikä Pirkanmaalla oli vuonna 2010 keskimäärin 65 päivää. (VATT, Hämäläinen & Tuomala 2013). Työnhaussani kuitenkin tiivistyy tutkimuksessakin osoitettu työmarkkinoiden todellisuus: ole aktiivinen!

Aktiivisuudesta ovat kirjoittaneet muun muassa Shahiri ja Osman (2012). He osoittivat tutkimuksessaan, että välineellä jolla töitä hakee, ei varsinaisesti ole merkitystä. He vertailivat internetissä toimivia työntekijähakuun keskittyneitä palveluita sekä perinteistä työnhakua. Eniten vaikutusta työn saamiseen oli heidän mukaansa hakijan omalla aktiivisuudella.

Miten tästä eteenpäin, jotta juuri sinä voisit saada töitä tulevaisuudessakin? Voisin ohjata sinut usean erilaisen oppaan ääreen, joissa kerrotaan oman persoonan brändäämisestä, piilotyöpaikkojen etsimisestä tai työnantajan tuntemisen merkityksestä. En kuitenkaan usko sinunkaan pääsevän näitä oppaita lukemalla työhön kiinni, sillä eivät ne auttaneet minuakaan. Luettuani pinon tutkimuksia sosiaalisesta mediasta, internetistä ja työnhausta olen melko vakuuttunut, ettei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa.

Jätä kaikki oppaat ja ohjeet, jos niistä ei ole sinulle mitään konkreettista hyötyä. Rakenteeltaan ”oikeanlaisen” CV:n kirjoittamista käsittelevä kirjoitus saattaa toimia apuna, mutta olipa hakemus, CV tai puhelinsoittosi kuinka viimeisteltyjä tahansa eivät ne suoraan takaa työtä. Voivat helpottaa sen saamisessa, mutta eivät vie sinua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Unohda utopiat siitä, että työpaikat löytävät osaavan henkilön luokse. Näin ei ole, sillä täysin epäpätevä ja mielestäsi laiskuuteen taipuvainen henkilö voi saada sinua ennen töitä, jos hän vain sattuu istumaan oikeissa pöydissä. Se miten voit voittaa onnekkaat juipit on täysin kiinni siitä, kuinka paljon ja kuinka järjestelmällisesti töitä haet. Ainoastaan oman kiinnostuksen työnhakuun esittämällä, asetut aikaan ja paikkaan sinun ja työn välillä – siitä paikasta sinut voidaan palkata.

A good life is a process, not a state of being. It’s a direction not a destination.

– Carl Rogers

Kuvan lähde: https://peda.net/p/johanna.tuomi/oppilaanohjaus/t%C3%B6it%C3%A4-hakemaan/mht/te/k